lauantai 9. joulukuuta 2017

Sokerinatsiäidin joulutortut

Joulun odotukseenhan kuuluu paljon herkuttelua: pipareita, suklaata, kuivakakkuja, vihreitä kuulia, glögiä, joulutorttuja unohtamatta. Tein tällä kertaa tällaisiä vähän terveellisempiä torttuja lapsille leikkeihin.


Meillä leikkiruuat on olleet varsin suosittuja aina. Nyt etenkin pienempi on erittäin innoissaan kaikista kahvittelu leikeistä. Jostain sain ajatuksen, että voisin tehdä joulutorttuja. Nämähän on ihan superhelppoja tehdä. Haastavin osuus oli löytää tuollaista vaaleaa huopaa. Ja minä vielä oikaisin kasaamisessa sen verran, että liimasin osat toisiinsa kuumaliimalla. Olisi omplemallakin onnistunut näppärästi, nyt en vaan jaksanut.


Nämä tortut lapset saavat joulukalenteristaan, jonka tein heille viime vuonna. Marraskuussa neuloin 12 villasukkaa lisää tuohon kalenteriin. Kerron vielä ennen joulua vähän lisää tuosta kalenterista ja meidän joulun odotuksesta muutenkin.


Niin ja otsikkon sokerinatsi oli sellainen puolivitsi, mutta tunnustettakoon, että olen sokerinatsi lasten (omieni) sokerin käytön suhteen. Vaikka onhan sekin tässä vuosien aikan helpottanut ja pakko kai sitä hihnaa on vaan löysätä lisää kun lapset kasvavat :) Nyt vielä nämä ovat meillä hitti ja saatanpa näitä tehdä vielä pukinpakettiinkin.

maanantai 4. joulukuuta 2017

Kuopukselle asusteita Klompelompen tyyliin

Tokihan minäkin kiirehdein heti kirjastosta lainaamaan uuden Klompelompen kirjan (Klompelompe - Neuleita koko perheelle) sen ilmestymisen jälkeen. Nyt sitä olen useammin selaillut ja jotakin on jo puikoltakin tippunut. Kirja itsessään ei pettänyt odotuksia, vaan sisältää odotusten mukaisesti ihanaisia neuleita tällä kertaa lasten lisäksi myös isommalle väelle.


Neuloin kirjasta lasten lenkkikaulahuivin ohjeella Kuopus -kaulaliina, palmikkomalli. Lankana käytin Dropsin Cotton Merinoa. Lankaa riitti vajaa kerällinen ja puikot oli ohjeesta poiketen kokoa 3,5. Nämä on lapsilla käytössä niin kovin mainioita, kun pysyvät paikallaan ilman suurempaa säätämistä. Kumma kyllä ovat olleet ihan mieluisia lastenkin mielestä.


Miehelle neuloin Gustav-pipon kirjasta. Siihen langaksi valikoitui Dropsin Merino Extra Fine ja lankaa kului reilu kerällinen.  Tämä oli aika hauska neuloa ja tykkään kovasti tuosta pinnasta.


Jostain syystä kävi kuitenkin niin, että kuopus iski silmänsä tuohon pipoon ja kieltäytyi siitä luopumasta. Nyt pipo on hänellä aktiivisessa käytössä. Ja pipo kyllä mahtuisi myös miehen päähän, ja on liian iso kuopukselle. Voisin ehkä vielä lisätä kuopukselle koristeeksi tähän jonkun kivan napin.


Ja mieskin sai uuden pipon, ihan omien toiveiden mukaisenkin vielä. Ei siis palellu hänenkään päänsä :)

lauantai 25. marraskuuta 2017

Pairfect -sukat

Raitasukat ilman langanvaihtoja kuulostavat varsin houkuttavalta vaihtoehdolta. Niinpä ostin Regian pairfect lankaa kerän, kun sellaista satuin paikallisesta lankakaupasta löytämään edulliseen hintaan. Olin hieman ennakkoluuloinen, kun olin muutamasti kuullut ettei näistä nyt niin täydellisiä tulekaan.


Vaan olinko lieneen onnekas, vai mistä johtunut, mutta kyllä nämä (ainakin minun mittapuulla) varsin täydellinen pari ovat. Tätä lankaa uskaltaisin ostaa uudelleenkin ja varmaan sopivan tilaisuuden tullen ostankin.


Ensimmäistä sukkaa neuloessa vähän huolestutti, että mahtaako lanka riittää ihan sukan loppuun. Olisihan näistä riittänyt vielä isompaankin sukkaan. Nämä ovat siis noin koko 42 ja lankaa jäi vielä jäljellekin. Ja sukat pääsevät lämmittämään isäni jalkoja. Ilahduin syksyllä vanhemmilla kyläillessämme, kun sain pienoisen pyynnön, että näitä villasukkia oikeastaan tarvitsisi lisää.


Näitä sukkia neuloin molemmilla messumatkoilla, kun reissun päälle tarvitsen aina jonkin mahdollisen yksinkertaisen ja helpon neuleen. Perusvillasukat on matkaneuleena mitä paras ratkaisu. Viime viikonloppuna kävin tosiaan Tampereen kädentaito -messuilla. Olihan ne melkoset messut. Kun kävijöitä kertyi viikonlopun aikan lähes 50 000, niin kyllähän siellä välillä ahdasta oli. Kaikkiaan kuitenkin oikein kiva tapahtuma ja kaksi päivää kului hujahduksessa.


Toki messuilta tuli hieman ostoksiakin tehtyä. Ensimmäisen päivän saalis olikin aika pitkälle kankaita. Käpyseltä ostin lisää ihanaa kukkasadetta (tein tästä aiemmin itselleni tunikan), Metsolalta Pupu Tupunaa ja Poppanavakalta vanhempaa Noshia, villa - ja bambutrikoita sekä suloisen digiprinttitrikoon. Johanna K Designista löysin kuopukselle puuvilla housut ja lippapipon (nuo Johannan villavaatteet on niin ihania, nyt vaan oli kaapissa riittävä määrä villaa jo). Paapolta muutaman hauskan eläinnapin ja uudet ohuet sukkapuikot kadonneiden tilalle. Taitokadulta intouduin ostamaan kierrätyshuopaa, kun ihastuin kovin siellä esillä olleisiin erilaisiin koreihin. Myös muita kassi ja kori tarvikkeita ostin, mutta niistä ei nyt kuvaa ole. Joko muut on messuilijat on viime viikonlopusta toipuneet? Vai jäikö messut välistä?

sunnuntai 12. marraskuuta 2017

Kässämessuilua

Viime viikonloppuna kävin esikoisen ja ystäväni kanssa tutustumassa Lahden Kätevä & Tekevä messuihin. Lauantaina suuntasimme Lahteen junalla, matka sujui varsin nopeasti. Olen viimeinkin oppinut varaamaan riittävästi eväitä lapsille reissuun mukaan, ja muutenkin tekemistä. Esikoinen ei edes ehdottanut leikkipaikalle menoa, kun matka kului eväiden ja tarrakirjan parissa. Aikuisilla luonnollisesti neuleet matkaeväänä.


Itse messuista ei ollut erityisiä odotuksia, kun päätin messuilemaan lähteä vasta kun voitin liput messuille. Kävetä & Tekevä messut olikin oikein positiivinen yllätys. Paljon nähtävää ja tehtävää, mutta ei niin mahdottoman isot, kuin esimerkiksi Tampereen messut. Ihmisiäkin oli liikkeellä paljon, mutta messualue ei tuntunut liian ruuhkaiselta. Kävimme kuuntelemassa mm. Pullahiiren vinkkejä kakkujen koristeluun ja neulesuunnittelun viimisempia tuulia Niina Laitisen kertomana. Erityisesti esikoisesta parasta oli kun pääsi kokeilemaan erilaisia juttuja ja tekemään itse. Hän mm. sai kokeilla nypläämistä, ja sehän sujuikin 6 vuotiaalta jo varsin näppärästi!


Samaan aikaan messuhallissa oli myös kivi- ja korumessut, nukkekoti- ja nukkemessut sekä RC-autoilun SM-sarjan osakilpailu. Käytimme suurimman osan ajasta käsityömessujen puolella, mutta kävimme myös ihailemassa koruja sekä kiviä ja hämmästelemässä upeita nukkekoteja ja pienoismaailmoita. Hetken katsoimme myös RC-autoilua. Esikoinen oli näihin varsin ihastunut, ja varmaan olisimme pidemmänkin ajan viihtyneet autojen parissa, mutta harmillisesti osuimme paikalle juuri kun ajotauko alkoi.


Lankakauppiaita paikalla ei ollut kuin ihan muutama, kankaiden myyjiä oli oikein mukava määrä. Messuostoksiakin tuli tehtyä. Esikoiselle ostin Paccasen ihanat poronnahkaiset rukkaset, itselleni suloiset korvikset ja miehelle kettuheijastimen Minkalta. Onnistuin myös viimeinkin löytämään ihanaa lankaa värjäyskokeiluun Neulovillalta. Lisäksi ostin Jonna Markkulalta supersuloisen kissat tarrakirjan sekä kortteja. Viime hetkellä löysin vielä kettu digiprintti trikoota sekä sen kaveriksi pallollisen trikoon. Niistä tulee kuopukselle tunika/mekko ja legginsit.


Nämä messut toimivat oikein hyvin lämmittelynä ensi viikonloppuna odottaville Tampereen kädentaitomessuille. Minulla ei vielä ole suurempia must -juttuja tulevien messujen suhteen, mutta ehkä tässä vielä viikon aikana ehdin perehtymään tarkemmin näytteilleasettajiin ja messuohjelmaan ja löydän jotain mitä on pakko nähdä tai saada. Parasta messuissa on minusta uudet ideat ja ne valtavan taidokkaat käsityöt, joita siellä on myynnissä. Jos joitakin joululahjoja ymmärtäisi vaikka messuilta jo ostaa tänä vuonna. Onko teistä kukaan menossa Tampereen messuille? Onko mielessä jokin juttu, mitä sieltä erityisesti haette? Jokin erityinen näytteilleasettaja? Tai jokin tietty materiaali?

perjantai 3. marraskuuta 2017

Muumeja ja messusuunnitelmia

Jokainen käsitöitä tekevä tietää sen "teen ihan vaan nopeesti tän pienen jutun"-työn. Yleensä mikään ei suju, ja helppo ja nopea venyykin tuntien, jopa päivien projektiksi. Niin kävi tämänkin kanssa. Helppo ja nopea. Periaatteessa joo, mutta lanka loppui useampaan kertaan, myös aluslanka. Neulakin hajosi.


Käyn kerran viikossa ompelemassa kansalaisopiston kurssilla. Yleensä piirrän kaavat ja leikkaan kankaat valmiiksi kotona, koska näin ehdin oikeasti saamaan jotain aikaankin. Kotona ompelemiselle on vaikeaa löytää aikaa ja vaikea löytää ihan tilaakin, jossa ei olisi ylimääräisiä apureita paikalla. Ennen syyslomaa kuitenkin tuli torstai, jolloin totesin iltapäivällä ettei ole kaavoja, eikä kankaita valmiina. Hetken kaivelin kangasvarastoja ja käteen osui miehen minulle kesällä ostama Muumi kernikangas. Nappasin sen mukaan ja päätin tehdä siitä ihan vaan nopeasti korkea, kasseja tai jotain vastaavaa.


Yleensähän tämä suunnittelemattomuus kostautuu. Nyt vaikeuksia tuotti hahmottaa korin kokoa. En ole siis sellaista ennen ommellut. No kori valmistui, mutta en ole vielä ihan varma meneekö purkuun tai jatkojalostukseen, vai jääkö käyttöön ihan tällaisenään.


Päätin vielä koettaa kassin tekoa samaisesta kankaasta. Sen verran opettaja vinkkasi, ettei kahvoja kannata kernikankaasta tehdä. Opiston kierrätyshuoneesta löytyi onneksi vanhoja farkkuja, joista sain hyvät kahvat ja reunaan kauniin kaitaleen. Ompelussa tuli vastaan kaikki mahdolliset vastoinkäymiset. Opin kuitenkin näitä ommellessa tekemään pussissauman. Voi olla että se on aikoinaan yläasteellakin opetettu, mutta se on jo tehokkaasti unohdettu. Tykkään valmiista kassista ja uskon sen olevan juuri hyvä tähän loskaiseen ja kuraiseen aikaan. Me kuljetetaan paljon ostoksia niin vaunujen alla korissa, kuin pyörälläkin, ja harmittavan usein on kuraa niin kassin ulkopuolella kuin tavaroissakin. Tämä kassi on ainakin helppo putsata liasta. Voisi toimia myös hyvin kuraisten vaatteiden kuljettamiseen päiväkodista kotiin.


Nyt alkaa käsityöläisten messukausi ollemaan aluillaan. Olen itse menossa Tampereen kädentaitomessuille, jotka ovat muodostuneet jo minulle ja ystävälleni lähes jokavuotiseksi perinteeksi (joitakin vuosia on jäänyt vauvojen takia välistä). Nyt tarjoutui mahdollisuus lähteä käymään myös viikonloppuna Lahdessa Kätevä&tekevä messuilla. Olin onneksi ja voitin liput Sweet things -blogin arvonnassa. Niinpä suuntaan huomenna esikoisen kanssa katsastamaan Lahden messut. Näille messuille minulla ei ole niin suuria odotuksia, mutta uskon sieltäkin löytyvän yhtä ja toista mukavaa. Ja ennen kaikkea esikoiselle on tärkeää päästä kanssani messuille, tämä onkin meidän yhteinen isojen juttu. Kuopus ja isi jäävät kotiin. Oletteko te innokkaita messuilijoita? Onko kokemuksia Lahden messuilta? Tai muuten hyviä messuvinkkejä?

perjantai 27. lokakuuta 2017

Kukkasadetta

Eräänä syksyisenä viikonloppuna meidän kotikylällä oli Käpysen pop-up. Pääsin siellä käväisemään ja ihastuin oitis yhteen heidän uutuuksistaan ja onnistuikin saamaan viimeisen metrin suloista kukkasadetta.


Kangas oli niin kaunis, että hirvitti leikata sitä osiksi. Lankoja kun voi aina purkaa, jos neule ei olekaan mieleinen. Kankaan kanssa peruuttaminen on vähän hankalampaa. Onneksi ompelukurssilla sai sopivaa kannustusta ja rohkaisua. Lopputulos on hyvin paljon mieleinen.


Minua aina vähän epäilyttää kirjottaa tänne blogiin ompeluistani, kun olen tätä alunperin pitänyt neuleille ja virkkuille. Pelkään että ompeluni ovat liian yksinkertaisia ja tulee ylipäätänsäkin huijarisyndrooma. Tiedättekö: suutari pysyköön lestissään? Onhan usein neulepostauksissakin "ihan vaan tavallinen" neule, ei välttämättä mitään uutta ja ihmeellistä. Tämä kangas nyt oli niin upea, että päätin kuitenkin uskaltautua näyttämään teille aikaansaannokseni. Ehkä pikkuhiljaa rohkaistun kertomaan teille enemmän ompeluistani.


Olen nyt testaillut myös erilaisia kuvankäsittelyohjelmia, kun PicMonkeyn käyttö ei enää onnistu ilmaiseksi. Onko teillä vinkkejä tähän? Mikä on helppo ja ilmainen ohjelma?

perjantai 13. lokakuuta 2017

Kiinalainen leija

Tämä huivi odotti kuukausia viimeistelyä ja kuvausta. Nyt viimen se on valmis. Jostain syystä minulla neuleet jäävät usein odottamaan viimeistelyä varsin pitkäksi ajaksi. Olenkohan ainoa, jolla tämä on se heikko kohta? Usein neuletyö saattaa myös pysähtyä ihan viime metreillä. Jonkinlainen rimakauhu ilmeisesti.


Ostin tähän huiviin langan Saksassa ja huivikin on siellä neulottu. Kävin Saksassa paikallisen neuleryhmän tapaamisessa muutaman kerran. Oikein oiva tapa tavata paikallisia ihmisiä. Lisäksi tutustuin siellä ihmisiin, joihin en varmasti muuten olisi tutustunut. Näissä neuletapaamisissa kävi myös yksi vanhempi mies, joka neuloi todella upeita töitä. Toki olen kuullut ennenkin neulovista miehistä, mutta en ole koskaan aiemmin tavannut.


Sain myös ohjeen tähän huiviin neuletapaamisen kautta. Yksi neulojista halusi päästä eroon osasta neulelehdistään ja minun onneksini sieltä löytyi myös muutama englannin kielinen lehti. Huivista tuli hyvin nimensä mukainen: henkäyksen ohut ja kevyt.


Kiinalainen leija
Ohje: Knit Now -lehti, Chinese Kites
Lanka: On line, Starwool lace color
Puikot: 5 mm (ainakin hyvin lähellä sitä)
Menekki: reilusti alle 100 g